Sivut

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Back in Battambang, safe and sound

Huhhuh. Ei lisättävää.

Näin mun ystävät ennusti jonkun tekstin alkavan pikkusen rankemman reissun jälkeen. No on mulla vähän lisättävääkin, tai oikeastaan tosi paljon, mutta myöhemmin sitten.

Kahden viikon taukoamattoman auringonpaisteen jälkeen lensin tänään palaneen nenäni kanssa takasin Kambodzaan ja Siem Reap toivottikin tervetulleeksi oikeen kunnon ukkosmyrskyllä ja tulvalla. Siinä sitten piti samantien ryhtyä ratkomaan kotimatkaa Battambangiin. Elina oli selvittänyt etukäteen, että busseja ei kulje enää sunnuntai-iltana, mutta pitihän se käydä vielä itsekin katsomassa. Ei kulkenut. Vähän meinasi epätoivo kutitella mieltä, huomenna aamulla pitää kuitenkin olla töissä. Avulias tuktuk-kuski soitti puhelun, kurvaili hetken tulvivilla kaduilla ja sitten huomasin istuvani Battambangiin matkalla olevassa autossa. Takapenkillä oli parhaimmillaan kahdeksan henkeä, muttei sentään kanoja tai kissoja tai koiria. Jotenkin kummassa ne asiat vaan järjestyy täällä.

Ihana olla kotona, mutta ai että mikä reissu on takana! Vietnam ja Laos antoivat enemmän kun osasin odottaa. Uusia kaupunkeja, nähtävyyksiä, ruokia ja kokemuksia, mutta ennen kaikkea uusia, aivan superihania ihmisiä! Oon aivan fiiliksissä tosta reissusta, niin kiitollinen että pääsin kokemaan kaiken sen.

Loma ainakin teki tehtävänsä, yhtenä aamuna hostellin aamupalalla käytiin tällänen keskustelu:
- Totaaa, kaverit hei, mikäs päivä tänään on?
- Mun mielestä on viikonloppu?
- Perjantai tai lauantai, ehdottomasti!
- Mä tulin tänne perjantaina, ja siitä on jo kaks päivää eli sunnuntai!
- Sä tulit samalla veneellä kun me, ja me tultiin kyllä vasta eilen.
- Eikun sitä mä vaan että jos on sunnuntai niin mä taisin myöhästyä mun lennolta..
* Syvä hiljaisuus ja epävarmoja katseita. Intensiivinen puhelinten esiinkaivaminen alkaa.
- Ei hätää, lauantai! Vielä yksi ilta!

Reissutarinoita tulee heti kun ehdin kunnolla kirjoittamaan, en malta odottaa että pääsen kertomaan kaikista mahtavista jutuista! Mutta nyt pää tyynyyn ja huomenna heti aamusta paluu arkeen ja töihin. Huhhuh.



 Minski, reissussa rähjääntyneenä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti