Sivut

tiistai 30. elokuuta 2016

Phnom Penh

Phnom Penh on helposti lähestyttävä, yllättävän kansainvälinen ja lempeä suurkaupunki. Asukkaita täällä on n. 1,5 miljoonaa, eli noin kymmenesosa koko Kambodzan väestöstä. Turisteista ja kasvusta huolimatta kyseessä on selkeästi kehitysmaan pääkaupunki. 

Toimeentulo on epävarma, esimerkiksi opettajan palkka on n. 40 $ kuussa, kun elämiseen riittävä minimi olisi sadasta kahteensataan dollariin kuussa. Silti hymyt ovat ystävällisiä, apua saa vaikkei osaisi edes kysyä. Englannin kielitaito on yleisesti melko hyvä, ja asiat hoituvat ilmankin. 

Valuuttana täällä toimivat sekä Yhdysvaltain dollarit että Kambodzan rielit, sulassa sovussa rinnakkain. Yksi dollari vastaa 4000 rieliä, ja tätä pienempi vaihtoraha annetaankin usein rieleissä, vaikka maksu olisi tapahtunut dollareilla. 

Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä paikalliseen tuktuk-kuski Daraan. Tällainen luottokuski onkin aika timanttinen löytö, helpottaa elämää suuresti. Kambodzassa kadut on nimetty numeroin, esimerkiksi mun hotelli löytyy kadulta 282 ja meidän toimiston osoite on Street 370. Tämä on loppupeleissä tosi selkeä järjestelmä, varsinkin kun täällä on käytössä Khmerin kiemura-aakkoset, joiden selvittäminen voisi vaivuttaa epätoivoon. Eksyneen neuvominen onnistuu numeroilla sujuvasti jopa ilman yhteistä kieltä.

Jos liikennekaaoksesta jokin logiikka löytyy, niin periaatteessa täällä on tavallinen oikeanpuoleinen liikenne. Liikenne on vauhdikasta ja ulkopuolisen silmin kaaottista, mutta väistämiskulttuurin ollessa vahva pysyy liikennekin sujuvana. Mopoilla ei tosin ole mitään sääntöjä; ajosuunta, väylä ja nopeus on jokaisen kuskin oma valinta. Meille sanottiinkin että mopoja kannattaa varoa, eivät he tahallaan törmää, mutta olettavat että kaikki muut väistävät heitä.. 

Ensimmäisenä viikonloppuna urakoitiin oikein olan takaa nähtävyyskierroksia. Kävimme Royal Palacella, Toul Tom Pong -torilla, Nightmarketissa, Mekong-joella risteilyllä, Toul Slengissä ja Killing Fieldsillä.

The Royal Palace, Kambodzan kuningas Norodon Sihamonin residenssi. Palatsiin ja sen temppeleihin pääsee tutustumaan ihan sisälle asti kunhan on siveelliset, olkapäät ja polvet peittävät kuteet.

Toul Tom Pong -Market eli Russian Market. Vaatteita, ruokaa, ennustajia, eläimiä, partureita..
Täältä löytyy kaikki mitä voi tarvita syntymän ja kuoleman välillä, ja eiköhän näillä loputtomilla sokkelokujilla voi myös syntyä ja kuolla.

Mekong River. Venekoteja ja maisemia joella auringonlaskussa.
Satamasta lähtee klo 17 useampia veneitä, reissu kustantaa 5 $.

Night Market. Valtava mattojen peittämä alue ruokailijoille sekä kymmeniä eksoottisia herkkuja tarjoavia ruokakojuja.

Mulle ehdottomat vierailukohteet oli Toul Sleng ja Killing Fields, koska niiden tapahtumat määrittää jokaisen kambodzalaisen arkea tänä päivänä. Tämä maa on muutaman kuukauden ajan mun koti, ja siitäkin syystä on älyttömän tärkeä tietää, mitä nämä ihmiset on kokeneet.

Tästä eteenpäin asiat on äärimmäisen rankkoja, joten on myös todella ok jättää lukeminen tähän. 

Vuonna 1975 hirmuhallitsija Pol Potin johtamana punakhmerien armeija tyhjensi kaikki suurimmat kaupungit ja ajoi kansan maaseudulle pakkotyöhön, mikä johti miljoonien ihmisten kuolemaan. Kansanmurhan aika kesti vuoteen 1978. Armeija vangitsi, kidutti ja surmasi miljoonia oman maansa kansalaisia. Perheet erotettiin, moni ihmisistä ei vielä tänäkään päivänä tiedä sukulaistensa kohtalosta.

Toul Slengiin, koulusta kidutuskeskuskseksi muutettuun rakennukseen, tuotiin yhteensä n. 17 000 ihmistä kuulusteltavaksi ja kidutettavaksi. Pidätyksen syyksi riitti koulutus ja sivistys, tälläiset henkilöt nähtiin uhkana Pol Potin hallinnolle. Suuri osa vangeista kuoli kidutukseen, aliravitsemukseen tai tauteihin. Jäljelle jääneet kuljetettiin teloitettavaksi Choeung Ek Genocidal Centeriin, yhteen maan tuhnsista "Kuoleman kentistä" (The Killing Fields). 


Toul Sleng - kauhujen koulu
Vankien säännöt

Koululuokat oli muutettu kidutusselleiksi


Monet Killing Fieldseistä ovat edelleen maamiinoitettuja alueita, joten niihin ei ole pääsyä. Niissä teloitettiin ja joukkohaudattiin yhteensä n. 1,5 miljoonaa ihmistä. Miehiä, naisia, lapsia, lakimiehiä, poliitikkoja, opettajia, maanviljelijöitä.. Tunnuslauseena oli, että surmaa mieluummin vahingossa ystäväsi kuin jätä vihollinen vahingossa henkiin.

Choeung Ek Genocidal Center - The Killing Fields







video
Tässä mun Snapchattiin lähettämät fiilikset siitä mitä just olin nähnyt ja kuullut.
Jälkikäteen kun katson itseäni ni huomaan ettei ole kyllä hetkeen ollut noin tyhjää ja sanatonta oloa.

Näistä
tapahtumista ei ole kauaa, ja esimerkiksi joidenkin syyllisten tuomiot teoista on langetettu vuonna 2007. Kambodzalaiset ovat yhä traumatisoituneita ja asia on kipeä. Poliittinen tilanne on edelleen epävakaa, korruptoitunut ja turvaton yhden ja saman puolueen oltua vallassa jo lähes 40 vuotta. Muutos vie kuitenkin aikaa, eikä ongelmiin ole yhtä tai kahta selkeää ratkaisua taustojen ollessa niin monella tasolla, syvästi kulttuuriin sitoutuneita.


♥ Minski, overwhelmed

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti