Viimeinen viesti Suomesta. Oon niin kiitollinen tästä mielettömästä kesästä ja ylipäänsä mun rakkaista läheisistä. Siitä, että mulla on täällä jotain, mitä jään kaipaamaan niin että sydämeen sattuu. Ja silti saan lähteä kokemaan jotain upeaa, jotain mitä mun sydän kaipaa ihan kauheasti.
Pelottaa. Mihin mä olen menossa? Osaanko tehdä hommani? Pystynkö lunastamaan odotukset, omat ja muiden? Miten helkkarissa mun rahat riittää? Miten mä selviän ikävästä?
Itkettää. Olen onnekas, niin monesti saan lähteä ja palata. Kun ei vaan tarvitsisi sanoa näkemiin ja erota.
Pelottaa. Mihin mä olen menossa? Osaanko tehdä hommani? Pystynkö lunastamaan odotukset, omat ja muiden? Miten helkkarissa mun rahat riittää? Miten mä selviän ikävästä?
Itkettää. Olen onnekas, niin monesti saan lähteä ja palata. Kun ei vaan tarvitsisi sanoa näkemiin ja erota.
Vihaan lähtemistä. Onneksi sitä seuraa aina saapuminen. Siksi mä rakastan elämää, vaikka välillä se särkee sydämen ja maistuu kyyneliltä.
♥ Minski, lähtötunnelmissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti