Sivut

torstai 22. joulukuuta 2016

Olympialaisia ja juhlia

Viime päivinä on tapahtunut vaikka ja mitä. Järjestimme opokoulutusryhmälle piknik-päivän, jonka teemana oli "suomalaiset mökkiolympialaiset". Meillä oli oikein avaijaiset fanfaareineen, joissa laulaa luikautettiin Suomen, Saksan ja Kambodzan kansallislaulutkin. Olympialajeissa oli mukava Kambodza-twisti, kun esimerkiksi pussijuoksu tapahtui riisisäkeissä ja keilaus hoidettiin kookoksilla. Valitettavasti kisamestarina minulla ei ollut aikaa kuvata, joten todistusaineisto jäi vähäiseksi. Piknik-eväitä sekä palkinnoiksi jaettuja vinkuvia kylpyankkoja (laadukkaalla urheilukilpailulla on oltava laadukkaan palkinnot!) riitti onneksi jaettavaksi myös paikalle kerääntyneelle lapsilaumalle. Siitä jäi erityisen hyvä mieli :)

Piknikille matkustettiin tuktuk-kulkueessa läpi kaupungin :)
Photo by Buntith Mak


Hyvin toimi keilaus näinkin, kookosvesi vain lensi kun keilat kaatuivat!


Pussijuoksu olikin yllättävän rankka laji, varsinkin meidän ihanille leideille korkokengissä ;)


Palkintoankat herättivät riemua


Piknik oli erittäin onnistunut!

Kotimatkalla opiskelijat halusivat näyttää meille kuinka riisipaperia valmistetaan,
joten pysähdyimme paperinvalmistuskaupassa. Ensin "riisiletut" paistettiin, ja sitten laitettiin kuivumaan.

Samaa riisipaperia voi käyttää sekä maalaamiseen että syötäväksi!

Samalla reissulla kävimme kaikki tapaamassa myös oraakkelia, jolla uskotaan olevan kaikki tieto maailmassa, sekä kyky nähdä tulevaan. Oraakkeleilta kysytään täällä kaikista elämän asioista, esimerkiksi onko puolisoehdokas sopiva tai mikä olisi hyvä hääpäivä, ja oraakkelin antamat vastaukset uskotaan kyseenalaistamatta ja eletään niiden mukaan. Itse ainakin uskon omaan ennustukseni, sillä minulle tuo vanha harvahampainen oraakkeli ennusti hienoa vuotta suurin saavutuksin ;)

Maravy oraakkelin toimistossa.
Tämän oraakkelin luona lausutaan ensin rukous, jonka jälkeen pyhä kirja asetetaan päänpäälle.
Kirjasta valitaan tikulla jokin kohta, jonka oraakkeli sitten tulkitsee ennustuksena.


Jännät paikat! Vanndy toimi tulkkina,
että ymmärsin oraakkelilta saamani ennustuksen ja ohjeet :)

Vanha, viisas ja iloinen oraakkeli,
paikallisten erehtymätön neuvonantaja.

Opinto-ohjaajakouluttajien urssin viimeisellä kerralla pidimme "oppimisbazaarin", jossa jokainen opiskelija esitteli omassa kioskissaan kurssin tärkeimmäksi ajattelemiaan sisältöjä ja oppeja.

Bazaarin vilinää.


Bazaareihin kuuluu ilman muuta shoppailu! Näihin koreihin opiskelijat "ostivat" uusia ideoita,
eli kirjoittivat muiden kioskien tarjoamia hyviä pointteja post-it -lapuille ja keräsivät niitä koriinsa.

Vanndy ja Sokynthy esittelivät upeita "bazaaripöytiään".

Kurssin lopuksi juhlimme valmistujaisia. Maan ensimmäiset opinto-ohjaajien kuluttajat saivat todistukset ja sertifikaatit, jotka oikeuttavat ammatissa työskentelyn. Lisäksi FCA lahjoittaa kaikille kouluille opinto-ohjaajien huoneisiin uudet kalusteet, kuten lukolliset kaapit ja työpöydän, sekä työuniformun. Veimme kaikille kouluille myös "toolboxit", jotka sisälsivät toimistotarvikkeita joka lähtöön. 

Virallinen valmistujaiskuva

...ja sitten se meidän todellisen olemuksen paljastava kuva.
Vakavasti otettavat opettajankouluttajat tässä, päivää!

Onnellisia vastavalmistuneita!

Saimme suuren kunnian tulla kutsutuiksi häihin. Häät pidettiin maan tavan mukaisesti sinä päivänä, jolloin oraakkeli oli ne neuvonut pitämään, ja nyt kaksipäiväiset juhlat osuivat sunnuntaille ja maanantaille. Niimpä maanantaina klo 11 suuntasimme ihanan opiskelijamme Thearyn häihin! Perus maanantai.


Hää- ja hautajaisteltat pystytetään kotitalon lähelle.
 Kaupungissa se tarkoittaa siis tätä: joskus koko katu on poikki juhlaväen istuessa tiellä teltassaan.

Hääpari.
Morsian pukeutuu päivän aikana neljään eri mekkoon, ja kahden päivän häissä
tämä tarkoittaa siis kahdeksaa eri asua. Tässä yksi kauniista luomuksista.

Meidän seurueemme, ihanat ystävät koolla!

Naiset pukeutuvat juhliin todella näyttävästi, tässä kaunis Kanhchara.





Yhtenä päivänä kävimme retkellä. Ensin rentouduimme Kamping Puoy -järvellä, jonka jälkeen tuktuk-kuskimme David vei meidät seikkailulle kotikyläänsä. Pääsimme mukaan kalastamaan sekä tietysti syömään saalista suoraan nuotiolta. Ihana päivä!

Matkalla järvelle pysähdyimme Turtle Pagodaan,
mihin kuulemma erityisesti naiset tulevat sydänsärkyineen. 

Kamping Puoy -järvellä on synkkä historia. Monen neliökilometrin järvi on kaivettu pakkotyövoimalla
punakhmerien hallinnon aikaan. Kambodzalaiset halusivat kuitenkin kunnioittaa järveä ja sen historiaa,
ja tekivät järvestä ja sen ympäristöstä rauhallisen ja rentouttavan vapaa-ajan viettopaikan.


Perinteinen kalastuskeino - verkkojen heitto. 

Iltanuotiolla

En pysty sanomaan mistä tämäkin juttu tuli mieleeni, mutta kirjoitanpa silti. Olen huomannut, että tällaisissa paikoissa oleskellessa tapahtuu joka reissulla sama, hämmentävä asia. Nimittäin jotenkin omien henkilökohtaisten asioiden raja hämärtyy hyvin pian, kaikki tarinat omasta ja vähän muidenkin elämästä jaetaan. Monta kertaa meidän leidiporukassa kuuluu lause "tämä ei oikeastaan liity mihinkään eikä tässä jutussa ole itseasiassa mitään ponttia, mutta...". Eikä ne jutut jää mihinkään basic sivistyneen keskustelun tasolle, vaan tilanne eskaloituu siihen, että aamupalapöydässä kerrotaan edellisyön unien lisäksi esimerkiksi vatsantoiminnan kuulumiset erittäin yksityiskohtaisesti. Mikä kyllä on oikeasti ihan fiksua, koska täällä on pakko tietää mitä toisillemme kuuluu noin niinkun muutenkin mutta myös terveydenkin kannalta. Aasinsilta. Pienikin oire saattaa hetkessä muuttua vakavaksi, ja silloin ei yksin pärjää. Kyllä sitä silti välillä miettii, että en välttämättä Suomessa kahvitauolla kuvailisi työkavereille yhtä avoimesti aamukakan koostumusta. 
Olen ollut tosi onnekas, sillä en ole juurikaan sairastellut tai vaivastellut täällä. Mulle on varmaan kehittynyt jo vastustuskyky näitä trooppisia basilleja vastaan. Koputan puuta. Ainoastaan kerran tuli joku tauti, jolloin nousi kuume. Lääkärireissuhan siitä malarianpelossa tuli, mutta onneksi ainut löydös oli sairaalan komea brittilääkäri. 

Rauhallista joulunaikaa tämän vastakylvetyn riisipellon tunnelmalla!

Ps. Lokakuussa täällä kävi suomalainen toimittajaporukka tekemässä haastatteluja erityisesti opoprojektiin liittyen, sekä muutenkin tekemästämme työstä. Minun ajatukset päätyivät 16.12. ilmestyneeseen Keskisuomalaiseen. Nettilehdestä en löytänyt juttua, mutta tässä äitini skannaamat lehden sivut. Heh, epäedustavasta kuvasta huolimatta ihan mukavan jutun tekivät! 

























 Minski, juhlahumusta
 

1 kommentti:

  1. Moikka! En tiedä luetko vielä näitä kommentteja, mutta pakko kirjoittaa silti, kun fiilistelin niin sun blogia ja samaistuin sun reissailuihin. Valmistun itse piakkoin luokanopeksi ja pohdin sitä, että kuinka tarkkoja Opettajat ilman rajoja -järjestö on tuosta työkokemuksesta ennen vapaaehtoiseksi lähtemistä? Ymmärsin, että säkin olit vastavalmistunut ja se antoi mulle toivoa, että olisi mahdollista päästä jo pian valmistumisen jälkeen reissuun :)
    -Riikka

    VastaaPoista