Hyvää työtä!

Tänään Suomessa vietetään kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Sen kunniaksi muutama sananen tämän työn tuomista ilonaiheista. Vapaaehtoistyöt kehitysmaissa ovat olleet ikimuistoisimpia työpaikkojani, tällä työllä on erityinen paikka mun sydämessäni. Ajatus siitä, että pelkästään oman ajan, tietojen ja taitojen jakaminen voi auttaa jotakuta saavuttamaan paremman huomisen, on yksi kantavista voimista. Mutta erityisesti se yhteistyö, upeiden ihmisten kohtaaminen, lasten elämänilo ja kaikkensa menettäneiden ihmisten vahvuus nousta aina uudestaan jaloilleen. Se on isossa kuvassa se jutun ydin.

Jo pelkästään tähän hetkeen, tähän kuluneeseen viikkoon, sisältyy paljon asioita, jotka tekee erityisen iloiseksi. Meidän kenttäkouluilla on ihan huikea tekemisen meininki. Tällä ja viime viikolla ollaan käyty läpi oppilaskeskeisen opetuksen menetelmiä sekä kehitelty opettajien kanssa erilaisia materiaaleja toiminnalliseen opetukseen. Tällä viikolla opettajat pääsivät itse opetusmateriaalin kehittämisen kimppuun, ja into oli melkoinen! Upeita ajatuksia ja hienoja keksintöjä syntyi.

Opinto-ohjaajaporukan kanssa olen päässyt toteuttamaan mun lempilapsiani. Erityispedagogiikka ja erilaisten oppijoiden tukeminen on aina yhtä kiehtovaa ja lähellä mun sydäntä. Varsinkin kehitysmaissa jaksan rummuttaa lastenoikeuksien ja tasa-arvoisemman koulutuksen puolesta vaikka maailman tappiin. Sen lisäksi olen saanut jakaa innostustani tunnekasvatuksesta, enkä voi kun ilolla katsella kuinka tää porukka sen ottaa vastaan. Upea innostus ja ennenkaikkea ymmärrys tunnekasvatuksen merkityksestä oppimiselle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Ihan uskomaton tämä porukka meillä, en voi kun ihmetellä. 

Ryhmätyönä pohdittiin erilaisia tosielämän keissejä,
esimerkiksi sitä, kuinka ohjata ja tukea opiskelussa lasta,
jolta on käärmennpureman seurauksena amputoitu jalka.

Tässä treenataan ja pohditaan näkövammaisen oppilaan
ohjaamista. Katsokaa näitä kasvoja! Sama ilo ja into on
paistanut niiltä päivästä toiseen koulutuksen alusta saakka.
Sanoisinko, että opettajalle mieletön motivaattori
ja inspiraatio tämä tälläinen opetusympäristö.

Näiden töihin liittyvien asioiden lisäksi mua ilahduttaa tällä hetkellä kovin moni muukin asia. Vaikka täällä kookospalmujen ja banaanipuiden varjossa ei joulutunnelmasta ole tietoakaan, niin ihana äiti jaksaa joka päivä lähettää kuvan partiolaisten joulukalenterin luukusta. Pääsen hengessä mukaan joulukuuhun! Toiseksi, mun ikkunassa iltaisin ruokaileva lihava gekko ei ollutkaan lihava. Nyt ikkunassa vipeltää monta minigekkoa! Aika ihania nuo kolmen sentin pituiset liskot, ainakin siellä lasin toisella puolella. Kolmas major ilonaihe on viimeviikonloppuna julkaistu Gilmoren tyttöjen uusi tuotantokausi! Tiedän, say no more. 

Mutta on täällä kuulkaas draaman aineksiakin ilmassa. Eräänä kohtalokkaana päivänä Elina käytti maan pyhintä esinettä, Henkien taloa, maallisesti köydenpidikkeenä. Köydenpidikkeenä! Vähän niinkun että 'otinpa tosta krusifiksin vasaraksi, kun ei muutakaan ollut käden ulottuvilla'. Sen jälkeen on tapahtunut kaikkia kummallisia epäonnen sattumuksia, joten vähän tässä nyt kiirettä pitää henkiä lepytellessä! 

Henkien talo.
Tänne asetellaan päivittäin henkiä varten kaikenlaisia
lahjoja, kuten ruokaa, juomaa ja suitsukkeita.

♥ Minski, hyvässä hengessä