Maailmaan rakastunut: Työn iloa

Viime viikot on pitänyt kiirettä, sellaista hyvää kiirettä. Meillä on kolme koulutusryhmää, ja jokaisen kanssa koulutukset rullaavat hyvällä mallilla.

Dream School -hankkeeseen kuuluvilla kouluilla, yhdellä ala- ja yhdellä yläasteella, pidämme molempien koulujen opettajille viikoittain yhden puolen päivän mittaisen työpajan. Mielellään pitäisimme enemmänkin, mutta sijaiskulttuurin puuttuessa oppilaat jäävät ilman opetusta aina opettajan ollessa muualla. Koulua on maanantaista lauantaihin, joten viikon ainoaa vapaapäivää emme tietenkään voi heiltä viedä, varsinkin kun matalapalkkaisilla opettajilla se kuluu toisen leipätyön merkeissä. Nyt olemme saaneet järjestettyä molempien koulujen kanssa ajankohdan, jolloin oppilailla on koulunsiivouspäivä, ja opettajien läsnäolo ei ole niin pakollinen.

Työpajoissa olemme käsitelleet heidän ajatuksiaan opettajuudesta ja siitä, millainen on hyvä opettaja. Olemme keskustelleet arvioinnista, oppilaslähtöisyydestä, erilaisista oppimistyyleistä ja erilaisten oppijoiden tukemisesta luokassa. Järjestimme myös pistetyöskentelynä "oppimateriaaliesittelyn", eli millaisia kaikkia toiminnallisia harjoituksia saatavilla olevista materiaaleista voikaan tehdä. Näillä pisteillä harjoiteltiin laskemista pullonkorkeilla, rakennettiin muovipullosta vedenpuhdistamo, pelattiin kertolaskumuistipeliä, muodostetiin pullonkorkeista kemiallisia rakennekaavoja, harjoiteltiin englantia pelaamalla, rakenneltiin matikkapalapeliä ja vaikka mitä muuta.

Tangram-palat aiheuttivat päänvaivaa - ja riemua tehtävän ratkettua.

Näillä välineillä rakentui vedenpuhdistamo.

Opettajien koulutuksissa vipeltää varsinaisten opiskelijoiden lisäksi pieniä apuopettajia.

Sylivauvojen ruokinta ja lasten leikittäminen sujuvat siinä oman opiskelun ohella, aivan kuten työpäivinäkin.

Lapset kulkevat vanhempiensa mukana töissä - näin järjestyy lasten päivähoito paikallisittain.

Kirjainharjoituksia alkuopetukseen.
Kuvan otti Elina Yli-Hakala.

Kun luokan ikkunan takana kuuluu kanojen kotkotus
ja sisään leijailee autenttinen navetan ödööri,
silloin tietää että ollaan perusasioiden äärellä.

Kävimme viime perjantaina seurailemassa koulupäivää alakoulussa. Oli hurjan motivoivaa huomata, kuinka työpajojen ideat oli otettu käyttöön samantien. Intoa hieman laski huomio siitä, että montaa asiaa tehtiin kuitenkin vain tekemisen vuoksi, eikä niin että se olisi väline opetettava asian opettamisessa. On kuitenkin pidettävä mielessä, että jokainen askel eteenpäin on pieni voitto, ja jos kerran maaperä on näin vastaanottavainen uusille ideoille, niin ei muuta kun jalostushommiin! Työ on vasta niin alussa, että olisihan se ihme, jos ei yhtään hakoteillä oltaisi välillä. Tärkeintä on se, että motivaatio on kohdillaan. Työkaverini sanoin "when there is a will, there is a way".

Kolmas koulutusporukkamme ovat opinto-ohjaajat, joista koulutamme yhdessä kolmen muun suomalaisen leidin kanssa tulevien opinto-ohjaajien kouluttajia. Maan ensimmäisiä lajissaan! Opot ovat työskennelleet jo yli vuoden suomalaisten kouluttajien kanssa, ja ai että miten helppoa kaikki onkaan heidän kanssaan! Meidän näkökulmastamme "pienet jutut", kuten vaikkapa mielipiteiden ilmaiseminen tai ryhmätyöskentely sujuvat kuin vettä vain. Toisissa koulutusporukoissamme tälläinen työskentely on vielä niin vierasta, ettei esimerkiksi parityöskentelyn idea ole auennut, ja ohje "ottakaa pari" tuottaa epäselvyyksiä. Varmasti parin kuukauden päästä tilanne on jo aivan erilainen, onhan opojenkin kanssa aikanaan lähdetty liikkeelle aivan samasta pisteestä.

Meidän koulutuspäivissämme opojen kanssa on keskitytty mm. oppimaan opettamiseen, arviointiin, erilaisiin oppimisympäristöihin, kriittiseen ja luovaan ajatteluun, oppimisen esteisiin ja erityisoppilaiden ohjaukseen.

Tulitikkupulma sai aivot raksuttamaan vielä tauollakin.

Heittopelin avulla johdateltiin ajatukset
monitasoiseen ja -muotoiseen arviointiin.

On meillä toki ollut aina välillä vapaapäiviäkin, ja esimerksi viikonloppuisin olemme tehneet retkiä pyöräillen tai moottoripyörän kyydissä. Ihana oporyhmämme keksii vaikka minkälaista puuhaa, olemme olleet heidän kanssaan piknikillä, laulamassa karaokea sekä veneretkellä kelluvassa kylässä. Tässä muutamia viikonloppuretkiltä napattuja otoksia meidän kotikaupungista :)

Mielenterveyspyöräretki maaseudun hiljaisuuteen. Kaiken hälinän, rakennustyömaamelun, moottoripyörien pärinän, eläinten mekastuksen ja yleisen vallitsevan härdellin keskeltä oli ihanaa hurauttaa banaaniviljelmien keskelle luonnon rauhaan. Hetkittäin ei kuulunut kuin linnun viserrys ja polkupyörän nitinä. Hermo ja korvat lepäsivät!