Sivut

torstai 11. joulukuuta 2014

Kyllä se kiire sieltä tulee, kun tarpeeksi odottaa

Olisinpa yhtä hyvä toteuttamaan noita listoja, kun oon niitä tekemään. Sitten ei tarviis panikoida ja stressata esim. sitä että passi on edelleen jossakin maailmalla eikä viisumista ole kuulunut mitään ja lähtöön on enää vajaat kolme viikkoa! Ei myöskään tarttis jänskättää, että ehtiikö ottaa rokotukset ajoissa.. Mutta ei tää maailma niin pyöri, että kaikki vaan hoitais hommat ajoissa.

Täytin pari viikkoa sitten (eli omasta mielestä melkein ajoissa) YTHS:lle semmosen matkustajan palvelut -lomakkeen, jonka perusteella ne määrää tarvittavat rokotteet ja reseptit. Malarian estolääkitystä ja lavantautia lukuunottamatta mulla onkin kaikki rokotukset ajantasalla, kiitos Afrikan reissujen. Siksipä en paljoa suonut ajatuksia noille rokotushommille, kun ei tarttis edes piikittää mitään, vaan lavantautirokote on ihan tablettimuodossa otettava. Noh, viime torstaina mulle soitettiin YTHS:ltä, että Japanin aivotulehdus -rokote on kyllä tosi tarpeen ellei jopa pakollinen, kun sitä on nyt tänäkin syksynä ollu Intiassa liikkeellä. No siinäpä sitten tädit laitto tuulemaan ja sain reseptin jo seuraavana päivänä. Olin jo aiemmin päättänyt, etten tuota rokotetta ota, kun riski on suurimmillaan vaan sadekaudella, joka oli ja meni jo, ja kun tuo rokotteen hinta on suolaset 250 €. Hetken aikaa YTHS:n tädin kanssa juteltuani ymmärsin, että Japanin aivotulehdus on kummiskin aika vakava homma ja Intiassa on tällä hetkellä suuri riski sairastua siihen. Totesin, että jos vaakakupissa on 250 € vastaan loppu elämä vihanneksena, niin eiköhän se oma terveys oo kuitenkin kaikkein tärkein juttu. 

Pientä paniikkia perjantai-illan ratoksi toi se, että tuo rokote pitää saada pistettyä lihakseen ihan hoitajan toimesta, eikä mikään paikka ollut perjantai-iltana enää auki.. Onneksi ystävä auttoi jälleen hädässä! Kauhea kiire rokotukselle johtui siis siitä, kun Japanin aivotulehdusrokotteeseen kuuluu kaksi pistosta, joiden välillä pitäis olla 4 viikkoa. Toisenkin pistoksen jälkeen pitäisi ainakin viikon verran olla suomalaisen terveydenhuollon tavoitettavissa sivuvaikutusten ja oireiden varalta. No mulla ei ollut enää matkaankaan neljää viikkoa. Nyt ehdin juuri ja juuri nopeutetulla rokotusohjelmalla (välissä 25 vuorokautta) saada sen toisenkin rokotteen vielä Suomessa, juuri kivasti siinä lentopäivän aamuna. 

Intian viisumia varten sain kaikki tarvittavat paperit kasaan viime viikolla, ja laitoin ne passin kanssa menemään Intian suurlähetystöön kirjattuna kirjeenä. Eilen vielä kun katselin postin sivuilta lähetyksen seurantaa, niin ei oltu lähetetty takasin päin. Jännittää, että tuleeko koko viisumia vai oliko passikuva vääränlainen (otin nopeasti rautatieaseman automaatissa ohimennessä) ja ehtiikö tulla ennen joulua.. 

Mutta eihän se olis reissu eikä mikhään jos ihan kaikki vaan menis putkeen. 

Oon tässä myös mietiskellyt malarian estolääkitystä (se on jännä mitä kaikkea tuleekaan mietittyä, kun gradu.doc on auki tässä konella ja odottaa tekstiä..). Mun reissun varrella esiintyy monille malariälääkkeille vastustuskykyistä Plasmodium falciparum -kantaa. Malarone ja Lariam on ilmeisesti ne tehokkaimmat ja tehoavat tähänkin malariatyyppiin, joista Lariamin jätin heti alkuunsa pois laskuista kaikkien kauhutarinoiden takia. Vähemmän vaarallista henkiselle ja fyysiselle terveydelle on tuo Malarone, joka joidenkin ohjeiden mukaan auttaa myös itse tautiinkin. 

Malarone on kuitenkin ärsyttävän kallista (12 tbl maksaa yli 50 €), mutta sen syöminen tarvitsee aloittaa vain päivää ennen malaria-alueelle menoa ja riittää, kun syö viikon alueelta poistumisen jälkeen. Löysin kuitenkin Malaronea vastaavan, vähän halvemman lääkkeen. Rumbabor tulee jo huomattavasti halvemmaksi kun sitä ostaa tuon 24 tabletin paketin (n. 76 €) ja koska muuta eroa ei ole Malaroneen, niin tällä kertaa lompakko päättää. 

Mietin myös, että ostaisinko malarialääkkeet vasta Intiasta, tulis paljon halvemmaksi. Jonkun aikaa googleteltuani erilaisia keskustelupalstoja ymmärsin olevani terveydellä leikkivä siideribimbo, jonka ei pitäisi poistua omaa postilaatikkoa kauemmas, saati edes haaveilla Ruotsin risteilystä. Kiitos Suomi24:n kirjoittajat, jonain päivänä vielä kerään itsetuntoni rippeet näppäimistön välistä ja kykenen taas hymyilemään. 

Vähän asiallisemmista kirjoituksista ymmärsin myös sen, että toimivaa malarialääkettä ei tuolta taida helposti löytää. Hyvä vinkki oli myös se, että kannattaa kirjoittaa ylös suomalaisten vakuutusyhtiöiden sopimuslääkärien yhteystiedot kohdemaista, koska niistä ainakin saa laadukasta hoitoa tarvittaessa, mutta myös siksi, koska näiden lääkäriasemien apteekeissa myytäviä lääkkeitä valvotaan ja ne ovat suuremmalla todennäköisyydellä muuta kuin rotanmyrkkyä. 

Tässä muuten hyvä sivu, jossa kerrotaan malarialta suojautumisesta sekä kaikista estolääkityksistä! Karkotteista toimivin on kuulemma punkkikarkoite, koska siinä on eniten hyttysiä karkottavaa DEET -ainetta. Myös sellasta karkotetta kun Odomos suositellaan, sitä saa eri puolilta Aasiaa ostettua ja on kuulemma tosi tehokasta. Koska vaikka malarialääkitys oliskin kohdallaan, niin hyttysiltä voi saada myös muita matkamuistoja kannettavaksi. Tässä esimerkiksi yks reissueemeli kertoo sen ja Denguekuumeen riemukkaasta tapaamisesta. 

Omaa mielenterveyttä ajatellen ostin tämmösen ryöstöhälyttimen. Tosta renkaasta kun vetäsee niin pitäis lähteä 110 desibelin hälytys huutamaan. En oo vielä uskaltanu testata, kun en oo löytänyt kuulosuojaimia. Muutenkin käsittelen tota kun jotain kranaattia, ihan kun se vois vaan yhtäkkiä kosketuksesta jotenki räjähtää. Toivottavasti ei.


♥ Minski, pilleri poskessa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti