Se on menoa nyt

Voi apua, nyt tää hetki tosiaan koitti. 

Oon ollut jo monta kertaa sitä mieltä, että mähän en lähde. Varsinkin nyt ihanan joulunvieton jälkeen oli tosi haikeaa lähteä perheen luota. Tuli jo valmiiksi koti-ikävä, ennenkun oon ees päässyt matkaan. Pelottaa aivan hulluna, ja mietin että ihan hulluhan mä oonkin. Miten mä muka voisin tuolla pärjätä, oon kuitenki epäsosiaalisuuden ja uusavuttomuuden piirimestari. En uskalla, en osaa, en ymmärrä enkä kykene.

Toisaalta taas, sitten kun oon saanut keräiltyä itseni ja kauhu hellittää, niin kivasti mahassa kutkuttaa ja vähän jopa hymyilyttää tää matka. Ehkä sitä vaan välillä pitää olla pikkasen kreisi. 

Ja eikös sitä usein sanota, että ihmiset katuu enemmän niitä tekemättömiä asioita kuin tehtyjä. Sitä paitsi, tällästä luvattu ekoille päiville!
 

 

 

 

Noh, tää on vaan tällästä lähtösurkistelua ja haikeilua, se iskee aina ennen pitkää reissua. Nyt vaan täytyy ajatella kuinka kiva ja jännä asia tässä onkaan ihan nenän edessä. Koska onhan tää nyt ihan hullun siistiä! Tää mun kollegan tuotos toimii aivan superhyvänä matkafiiliksen nostattajana, sitä siis soimaan ja seikkailuasenne kohdalleen!


 

 

Ei muuta kun let´s go, eka stoppi Istanbul!
 

♥ Minski, perhosparvi vatsassa