Vietnam - Hanoista Halong Bayhin

Lomallelähtö sujui hyvin pitkälti minunlaiseen tapaan. Kun bussin lähtöön oli enää puoli tuntia, päätin lukita itseni oven ulkopuolelle. Siten, että oven sisäpuolella oleva turvalukko meni kiinni. Joskus yllätän lahjakkuudellani jopa itseni. Kun ei muu auttanut, juoksin äkkiä hakemaan hotellipojan apuun. Ovea ja minua hetken vilkuiltuaan hän kysyi varovasti, "How did you do this, madam?". Sitä en tiedä vielä tänäkään päivänä. Todellista asiakaspalveluhenkeä osoittaen hän sitten murtautui ikkunasta sisään avaamaan oven, ja ehdin kuin ehdinkin bussiin!

Ihana jännitys vatsanpohjassa saavuin Vietnamiin. Matkustin paikallisbussilla lentokentältä Hanoin keskustaan, Old Quarterin kaupunginosaan. Vartin kävelymatka pysäkiltä hotellille venähti reilun tunnin harhailuksi kahdesta kartasta huolimatta, kaikki kadut vaan näyttivät niin samanlaisilta. Onneksi rinkka oli kevyt ja mieli iloinen, niin ei edes haitannut.

Tämä on aina yksi jännittävimmistä hetkistä

Asun reissuillani aina dormihostelleissa jos vain mahdollista, koska sieltä ne matkatoverit löytyy. Hanoissa asuin Hanoi Party Backpackers -hostellissa, joka ei kyllä nimestään ja tarjoamastaan ilmaisesta kaljasta huolimatta ole mikään loputtomien bileiden tyyssija, vaan ihan mahtava majapaikka ja reppureissaajien tukikohta.

Old Quarter on kaunis ja nimensä mukaan vanhaa Vietnamia edustava kaupunginosa. Tykästyin kapeisiin kujiin ja kauniisiin puistoihin. Voisin vaellella näillä kaduilla vaikka kuukauden päivät. Yhtenäkin aamuna lähdin kävellen hieman kauemmas, ajatuksena vuokrata pyörä ja kiertää West Laken ympäri 18 kilometrin lenkki. Pyörää en sitten lopulta löytänyt, mutta päivän päätteeksi huomasin kävelleeni reilun 8 tunnin ajan ympäri Hanoita. Varvassandaaleissa! 

Temple of Literature. Tykkään näiden temppeleiden koristuksista ja yksityiskohdista ihan hirveästi.
Kun katsoo tarkkaan, huomaa että temppelit kertovat vaikka mitä tarinoita

West Lake, suuri ja rauhoittava, varsinkin tytölle tuhansien järvien maasta.
Valitettavasti niin saastunut tämäkin, että kuolleita kaloja kelluskeli roskien seassa.  Surullista.

Me ollaan ymmärretty Suomessa nämä minikalusteet kovin väärin.
Ei ne ole lasten leikkikeittiön sisustusta, vaan päivälliskalusto ihan jokamiehelle ja -naisella.

Ho Hoan Kiem, eli "Palautetun miekan järvi" on puistoineen kaunis ajanviettopaikka.

Ngoc Son -temppeli Ho Hoan Kiem -järvellä

Toinen tiesi mitä teki, toinen meinasi molskahtaa veteen. Kaunis silta on kuitenkin pääasia.

Iltaisin järven vieressä olevat kadut suljettiin autoilta ja pian niistä tuli kirjaimellisesti pelikenttä.

Päästiin Mayan kanssa kokeilemaan tällästä hassua peliä johon liittyy pallon heittoa ja syömäpuikkojen heiluttelua.

Öisin kadut muuttuivat valtavaksi katukeittiömereksi. Parasta paikallista ruokaa, suosittelen!
Oma suosikkini on Pho Bo, vietnamilainen nuudelikeitto.

Riisihattu eli Non la koristi monen katukauppiaan olemusta

Odotin karateliikkeitä tai muita ninjayllätyksiä, mutta hän esittelikin muinaista kirjoitustaitoa.

Varsinkin miehet käyttävät edelleen sotajäämistövaatteita, esimerkiksi sotilaskypärät
olivat löytäneet uusiokäyttönsä mopo- ja pyöräilykypärinä lähes jokaisen vastaantulijan päästä.

Hanoista lähdin yhden yön reissulle Halong Bayhin, joka on listattu myös yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Matka Hanoista Halong Bayhin vie n. 3-6 tuntia, riippuen liikenteestä, säästä, kuskin mielialasta ja planeettojen asennosta. Menomatkan matkustin paikallisbussissa, ihan hauska kokemus sekin. Palatessa päädyin sitten monen sattuman kautta kuuden muun reppureissaajan kanssa minivanin kyytiin, mikä oli taas aika ylellinen kyyti.

Halong Bay on pieni, turismilla elävä kyläpahanen. Ensimmäisenä iltana hyppäsin mototaksin kyytiin,  joka lupasi viedä mut näköalavuorelle katsomaan auringonlaskua. Yhtäkkiä kuski pysäytti ja osoitteli pientä hämärää kujaa keskellä ihmisten koteja. Olin vähän epäileväinen, että nytkö se ryöstö tapahtuu. Päätin kuitenkin noudattaa neuvoa ja lähdin seuraamaan kujaa, kulkien välillä selvästi jonkun olohuoneenkin läpi. Lopulta kuja johdatti kuin johdattikin minut polulle, jota sitten kipusin seuraavan tunnin, välillä keposemmin, välillä pystysuoria lohkareita pitkin taiteillen. Jälleen niissä varvassandaaleissa. Mutta usko kun kerron, se enemmän kuin kannatti. En usko että olen koskaan nähnyt mitään niin kaunista, kuin Halong Bay ilta-auringossa kylpien. Kiistatta ansaitsee paikkansa yhtenä maailman seitsemästä ihmeestä. 

Tässä minä mopon kyydissä lähdössä Halong Bayhin, oikein hyvinvoivana edellisillan lastnight -partyjen jäljiltä

Poluksikin kutsuttu vaellusreittini.

Kaupunki korkeuksista katsottuna

Kuulemma tätä kiveä on koskettava, jos on urhoollisesti selvinnyt huipulle saakka. Kevyt hiki ja puna kertonevat jotain tästä pienestä extempore iltalenkistä, maitohapot jaloissa kun eivät kuvassa näy.

Muttä tämä. Ihan mieletön. Miten kaunista täällä maapallolla voikaan olla!
En koskaan kyllästy seikkailemaan, jos saan kokea jotain edes puoliksi näin henkeäsalpaavaa. 

Jälkimauksi Vietnam jätti mausteisen sekoituksen historian havinaa ja hurjaa vauhtia kehittyvän metropolin siemeniä. Sodan jälkien lisäksi katukuvaa värittävät ystävälliset kasvot, jatkuvasti kasvavien reppuselkäisten turistien laumat sekä makuhermoja kutitelevia tuoksuja levittävät katukeittiöt. Omassa pienessä kriitikkokerhossani luovutan maalle tittelin nimeltä 'Indokiinan värikkäin'.


♥ Minski, maailmaa ihastellen