Sivut

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Etelä-Goa ja elämisen ihanuus


Ei välttämättä ollut ihan parhaimpia ideoita juhlia vikan Pohjois-Goa -illan kunniaksi auringonnousuun saakka, kun seuraavana päivänä oli tiedossa monta tuntia hikisessä bussissa. Mutta selviydyttiin perille Agonda beachille paikallisbussin tiiviistä tunnelmasta, kolmesta vaihdosta ja viidestä tunnista huolimatta. Täällä bussien vaihto ja bussiasemat on yhtä härdelliä. Pitää tietää pääteasema ja sitten koittaa kuunnella, missä päin kuskien apurit huutelee väkeä siihen bussiin. Asemilla on hulluna porukkaa, niin aina on onneks joku, keneltä kysyä apua. Sitten vaan sormet ristiin, että sattui hyppäämään oikeaan bussiin. 

Vikan illan eka ja vika kuva.
Meidän lisäksi kuvaa kaunistuttaa Prison -hotellin omistaja Hiran sekä svenska pojkar Mats.
 
Aamulla kun herättiin, ei vielä tiedetty, että mihin ihan tarkalleen ollaan menossa. Matkalla sitten päädyttiin Agonda beachiin, koska molemmille tuli siitä hyvät vibat ja sen bussin kyltti oli hienoin. Aikalailla nappiin osu se perstuntuma.



Eka Etelä-Goalla tapaamamme ihminen, Coco Jambo
Viimeinen bussiosuus oli ikuisuuden pitunen, joten oltiin umpiunessa kuolat poskella, kun kuski vihdoin huusi että on meidän pysäkki. Lähdettiin kävelemään hikisinä, unisina ja nälkäisinä kohti Agondan rantaa, kun sattumalta törmättiin kolmeen naiseen matkalla. Kaksi naisista oli ranskalaisia, mutta jonkun universumin oikun ansiosta yksi oli suomalainen taiteilija, joka asustelee Goalla. Hänellä on ihan rannalla, muutaman metrin päässä merestä, vuokralla asunto ja päästiin hänen kuistilleen nukkumaan ekaksi yöksi, kun meillä ei ollut mitään majoitusta tiedossa. Aivan ihana kokemus! Moskiittoverkon alla aaltojen pauhua ja sirkkojen siritystä kuunnellessa nukuttiin kun tukit.



Täällä kuistilla oli meidän maja.


Seuraavana aamuna mentiin naapuriravintolaan Omkariin aidan toiselle puolelle aamupalalle. Heillä oli rantabungaloweja vuokralla 500 rupialla/yö. Semmonen 3€/yö ei kuulostanut pahalta, joten muutettiin uuteen kotiin. Saadaan aamupala tarjoiltuna omalle kuistille, aika ihana :) Bungalow on jostain syystä aivan hullun kylmä yöllä, vaikka ulkona nukkuessa ei palellu ollenkaan. Mulla on ollut oisin pipo paassa ja villasukat jalassa, ja Noemi nauroikin, etta kuin ma oikein parjaan Suomessa jos Intiassakin tarviin sellasen varustuksen.. Sainkin jonkun ihmeflunssan, vähänkö tuskaista tässä helteessä. Miten voi ees saada flunssan täällä! :D Kuumetta ei onneks tullut joten ei syytä huoleen. Kaikki jaossa olevat kivat pikkutaudit kuten malaria, dengue ja japanin aivotulehdus oireilee kuumeella, joten niin kauan kun lämpö ei nouse, on kaikki hyvin.




Meidän uusi bungalow -koti


Maisemat meidän kuistilta katsottuna


Aamiainen





Sunnuntaiyönä päästiin kokemaan upea luonnonihme. Ravintolan työntekijä tuli illalla kysymään, että kiinnostaisko lähteä yöllä katsomaan vauvakilpikonnien kuoriutumista ja ekaa matkaa mereen. Eipä tarvinnut kahdesti kysyä, oltiin saman tien valmiina. Puolen yön jälkeen hipsittiin rannalle odottelemaan. Varmaan vähän samat oli fiilikset, kun tulevilla isillä synnytyssalissa. Ei millään ois malttanut odottaa, mutta sitten kun hiekka alkoi liikkumaan ja pikkuruiset kilpparit alkoivat ryömiä maan pinnalle, olivat kyllä tunteet pinnassa. Vitsi miten uskomatonta, kuinka ne tietää heti kuoriuduttuaan mitä pitää tehdä! 



Tuona yönä munista kuoriutui 12 kilpparia, kuulemma lisää tulisi seuraavana yönä. Kilpparinpesän suojana oli verkko, ettei ihmiset tai eläimet tuhoa pesää. Verkon sisältä sellanen luonnonsuojelijatyyppi nosteli ne yksitellen pesuvatiin, jossa hän katsoi niiden uimataidon ja muita juttuja. Tämä vissiin sen takia, kun kyseessä oli melko harvinainen kilpparilaji, ja halutaan antaa lajin säilymiselle paremmat edellytykset. Sitten vati vietiin rantaan, ja vauvat laskettiin yksitellen mereen. Minäkin sain lähettää oman pikkukilpparin matkaan! Hetken aikaa tarkkailtiin rantaa ja autettiin aaltojen rantaan huuhtomat kaiffarit takaisin veteen. Siellä ne nyt on, toivottavasti mahdollisimman moni selviää! Ihan sanoinkuvaamaton kokemus, luontoäiti on kyllä osannut järjestää tän planeetan asiat toimimaan.


Pienet reippaat babyturttlet!



Yhtenä päivänä mentiin Sunset Yin Yoga tunnille vieressä olevaan Monsuun Yoga -paikkaan, jota pitää saksalainen hippipariskunta. Tunti pidettiin rantahietikolla auringonlaskun aikaan. Yin Yogassa tehdään pitkiä, n. 5 minuutin venytyksiä, niin oltiin aika makaroneja sen jälkeen. 




Rentouttava joogatunti, mieli ja kroppa huusi namastea näissä maisemissa.





Mua oli vissiin pistänyt joku ötökkä käteen, koska siihen tuli yhtäkkiä hirveen kokoinen punainen ja turvonnut alue, josta vuoti jotain ällönestettä. Kerrassaan ihanaa! Toivottavasti ei mikään hämppis oo muninut sinne. Nyt alkaa jo olla parempi, joten tuskin vaatii amputoimista.

Koitettiin lauantaina ostaa junalippuna. Mun oli tarkotus ostaa lippu tiistaille tai keskiviikolle Jaipuriin, mutta niita ei vaan ollut enaa. Jaatiin sitten hetkeks tanne Agondalle jumiin, kun Noemikaan ei saanut omaa lippuaan. Ei kummiskaan hullumpi paikka jumittaa. Mulla jaa nyt Jaipur valista, huristelen suoraan 1600 kilsaa pohjoiseen, Delhiin. Vinkkina Intian matkaajille: junalippuja ostaessa kaksi viikoa ei ole aikaisin, vaan kuukautta aiemmin kannattaa ostaa jos tahtoo tietylle paivalle. 



Yhtenä iltana kokeiltiin Mantra-joogaa. Jogi soitti kitaraa ja laulettiin yhdessä ikuisuuksi vanhoja mantralauluja. Ihan mielettömän rentouttavaa, tässä pieni maistiainen yhdestä enkun kielisestä laulusta:




 


Tämäkin hittimantra laulettiin



Eilen lahdettiin kaymaan viereisella Palolemin rannalla. Tosi kaunis paikka, paljon veneita ja pienemmat aallot kun meidan rannassa.




Kaytiin kylassa meidan kanadalaisten kaiffareiden bungalowissa. Ihan hauskat maisemat!


Auringonlasku Palolem beachilla



Kuten jo aiemmin sanoinkin, niin ruoka on täällä tosi hyvää. Mulle voi tilata jo jonku leveän kuljetuksen auton sinne valmiiksi kotiintuloa varten. En oo syönyt yhtään pahaa ruokaa täällä, ja sen kunniaksi laitan kuvat parista intialaisesta ruoasta, joita ollaan kokeiltu.


Omkar ravintolassa on monien muiden ravintoloiden tapaan tälläset matalat hippipöydät.


Fish thaali, perinteinen intialainen ruoka. Thaali sisältää monia eri kastikkeita happamia, makeita ja tulisia.
Siinä voi olla riisin sijaan esim leipääkin, ja annos syödään käsin.

Dosa, myöskin intialinen perinneruoka oli hyvää, mutta mausteista.


Iltateellä omalla kuistilla

Blogin päivittäminen on tähän saakka sujunut aika kivuttomasti Noemin läppärin ansiosta, koska sillä pystyn helpommin lisäilemään kuvia. Tosi monessa ravintolassa ja hostellissa on ilmainen wifi, joka ilmeisesti toimii sillon, kun asettaa puhelimen tai koneen kohti mekkaa ja lähettää rukouksia Gandhin talolle päin. Katkonaisesti ja hitaasti, mutta toimiipa kummiskin! Nyt kun Noemin kanssa erottaudutaan, niin sattaa olla hankalampi lisäillä kuvia.

Vierailija katolla


Mietittiin Noemin kanssa, että ollaan molemmat tosi ujoja ja meillä menee aikaa, ennenkun aletaan luottaa ihmisiin. Täällä oleminen on ehkä paras mahdollinen koulu meille, koska täällä on huomaamattaankin sosiaalinen ja meidän on vaan pakko uskaltaa luottaa välillä ihan tuntemattomiinkin. Ei oikeestaan ole vaihtoehtoja. So far so good. Vaikka omalta mukavuusalueelta poistuminen on edelleen vaikeaa, niin siihen tottuu kun ihan koko ajan sitä tekee. Yhä useammin se on jopa mukavaa, koska mitä useemmin vaan uskaltaa, sitä hauskempia juttuja tapahtuu.





Asken kavin saattamassa Noemin bussille. Oli kylla haikeaa. Oon aivan mielettoman kiitollinen, etta tavattiin Noemin kanssa, ja sain hanesta luotettavan ja rakkaan reissukaverin nainkin pitkaks aikaa. Paatettiin, etta loppureissunkin ajan ollaan rohkeita, eika ruveta nyt nossoileen, vaikka lahdetaankin eri teille. Nyt on tytot omillaan, ekaa kertaa Intiaan tulon jalkeen. 


Namaste

♥ Minski, haikeana seikkailua jatkaen

2 kommenttia:

  1. Thanks for the blog entry. It's good to know you're having good time in India. :) And I missed turtles hatching. May be next time I'll go to Agonda beach and explore south of Goa. Waiting for your North India adventures. Toivotan sinulle kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  2. Hei Minna, ottaisitko yhteyttä FB sivu Sanna Cutter. Koska olit Agondassa sammaan aikaan kuin siskoni poika Felix Dahl. Otathan yhteyttä.

    Sanna

    VastaaPoista