Sivut

maanantai 5. tammikuuta 2015

Mumbai - meeting the Slumdog Millionaire


Täällä ollaan ja kaikki on paremmin kuin hyvin! 25 miljoonan asukkaan Mumbaissa on aika paljon sulateltavaa pienen maalaiskylän tytölle, mutta kaupunki on kyllä ottanut mut lempeästi silkkihansikkain vastaan.

Aluksi ajattelin, että mun pitää vaan selviytyä nää ekat päivät Mumbaissa, ja sitten pääsen Goalle turvaan. Vastoin odotuksia nautin joka hetkestä täydestä sydämestä, eikä kertaakaan ollut turvaton olo - kiitos uusien upeiden tuttavuuksien. No ehkä aluks liikenne ja taksimatkat kyllä aiheutti lähes sydämenpysähdyksen. Sitten taksikuski sanoi, että "en ikinä pelkää liikenteessä, koska olen hindu ja mun elämä jatkuu kyllä vaikka kuolisinkin, mutta sä olet kristitty ja siksi ainutlaatuinen, ja sen takia olen supervarovainen".  Ei pelottanut enää.
 
Joka päivä oli täynnä kaikkea uutta ja aivoja mutkistavaa. Aivan upea ja uskomattoman hieno kokemus, hengästyttävä, ajatuksia herättävä ja sydämeen jäävä. I just love it!

Mun kanssa samaan huoneeseen tuli asumaan saman ikäinen, myöskin yksin reilaava, unkarilainen tyttö Noemi. Noemi on ihan mun reissusoulmate, en olis voinut toivoa parempaa kohtalon yhdistämää reilitoveria. Alettiinkin samantien bondailemaan ja ollaan oltu siitä saakka tiimi. Päätettiin lähteä yhdessä Goalle, saatiin liput sunnuntain yöbussiin niin tänäaamuna saavuttiin 17 tunnin bussimatkan jälkeen vihdoin hippien menomestaan, jee!
 
Tässä siis kertomusta ekoilta päiviltä. Laitahan taustalle soimaan Mumbain tunnari ja fiilistele tätä upeaa, kaunista ja jännittävää kaupunkia! 

Heti Noemin kanssa tavattuamme lähdittiin etsimään ruokapaikkaa, koska oltiin molemmat nälkäkuoleman partaalla. Oltiin molemmat kuultu aiemmin tästä Leopold Cafesta, joten lähdettiin etsimään sitä. Pari tuntia harhailtiin pitkin kaupunkia, kunnes vihdoin löydettiin perille. Ei varmaan yllätä, että ravintola olikin ihan meidän hotellin vieressä, ei vaan oltu nähty sitä. Ruoka oli hyvää, mutta kallista. Pahaa ruokaa ei olla syöty viel kertaakaan, mikä on ihme koska oon aivan älytön nirsoilija. Hyvän, turvallisen ruoan saa 2-4 eurolla kahdelle hengelle, kannattaa vaan pyytää no spicy! Ehkä nyrkkisääntönä vois olla, että kunhan ei itse tilaa mitään tyhmää (esim. raakaa lihaa, tuoreita kasviksia tai jääpaloja), niin kunhan raflan keittiöön näkee, on ruoka ihan turvallista.




Vatsat täynnä lähdettiin sitten etsimään must see -nähtävyyttä, Gateaway of Indiaa. Tavattiin pari paikallista, jotka kertoili meille Mumbaista. Kuulemma 2008 vuoden terrori-iskun jälkeen koko satama on armeijan suojeluksessa. Normiveneillä ei ole sinne asiaa, ainoastaan armeijan veneet saa olla siellä muutaman turistipaatin lisäksi.

Lähdettiin kävelemään näiden paikallisten kanssa ympäri kaupunkia ja käytiin loppuillasta teellä ja lasillisilla. 







Perusjamppoja kadulla

Uimaan?

Poikien iltapelit

Ekana iltana kurkistus todellisuuteen. Heti hienojen hotellien vieressä alkaa slummialue.


Vihanneskauppa
 
Fresh meat

Illalla lähdettiin yöelämään. Rantabileistä baariin, hauskaa oli mutta ilman meidän paikallisia bodigaardeja ei olis kyllä voinut mennä mihinkään. Tässa meidän huipputaksikuski Gufran, joka pelasti meidän hengen ehkä tuhat kertaa näiden päivien aikana.



Seuraavana aamuna oltiin sovittu, että Gufran hakee meidät yhdeltätoista hotellilta nähtävyyksien katselukierrokselle. Noh, varttia yli ykstoista herättiin paniikissa ja juostiin yövaatteilla kadulle katsomaan, että vieläkö hän siellä odottaisi. Odotti. Anto jopa vartin aikaa käydä laittamassa vaatteet päälle.

Ihan aluksi meidän nähtävyyskierroksella Goofie vei meidät paikalliseen pesulaan, Dhodeegihatiin.



Käytiin vierailulla meidän kuskin kotona Santaram -slummissa. Ihan saa olla olla onnellinen, että omat lapsuuden leikkipaikat oli vähän toisenlaisia.








Käytiin myös sovittamassa Intialaisia perinnepukuja, mutta huolimatta siitä, että nää päällä näytetään kuulemma ihan aidoilta intialaisilta (?), oli turistihinta liikaa ja jäivät kauppaan. 



Seuraava stoppi oli Gandhin talo. Eläessään hän asusteli täällä, nykyään talo toimii museona. Aika rauhoittava kokemus, erityisesti Gandhin kirje Hitlerille teki vaikutuksen.



Ajattelin jo, että mitä täällä nyt on vaan siistejä eurooppavessoja koko ajan, mutta tulihan se vastaan. Tää yksilö on vielä tosi hyvä, kun on lattiakin ja kaikkea. 


Lauantaina lähdettiin roadtripille Sanjay Gandhin luonnonpuistoon. Upea kokemus, mutta hullun kuuma päivä vei veroja. Goofie pakotti meidät kiipeämään huipulle asti, kuolema meinas tulla mutta tästäkin selvittiin. Oli ne maisemat sen arvoiset, ihan niiden kunniaksi tehtiin viikset.





Puistossa päästiin myös leijona- ja tiikerisafarille! Häkitetystä autosta oli turvallista tsekkailla tätä viidakon kuningasta. Puistossa oli myös valkoinen tiikeri, joka tosin ei saanut olla muiden tavoin vapaana, vaan se oli omassa häkissään.  




 Ei saatukaan bussilippuja Goalle lauantaille, kuten oltiin suunniteltu, joten meidän täytyi löytää uusi hotelli. Venus Residency Colaballa oli halpa sekä hyvä, suosittelen! Pyyhkeet ja kaikki tarjottiin, huhhuh. Kahden päivän tuttavuuden jälkeen voi hyvin jakaa sängyn!



Viimeisenä aamuna Goofie tuli koputtamaan meidän ovelle jo ennen seiskaa huutaen, että kiire kiire, tulkaa pian! No mehän pakattiin kimpsut kasaan ja hypättiin taksiin. Okei, menihän siinä melkein tunti, mutta kuitenkin. Gufran sanoi vaan, että tietää meidän olevan aina myöhässa ja osaskin siksi ite tulla ajoissa meitä hakemaan. Kiireen syynä oli yllätys: huikea auringonnousu Nariman Pointilla, eipä enää haitannut aamun herätys yhtään.




Matkatoverit, it's a destiny.

Seuraava kohde olikin hindutemppeli, olihan kummiski sunnuntai ja kirkkopäivä. Temppelin sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta siellä oli siis semmonen alttari, jossa oli kolme kultaista jumalaa, Shiva, Vishnu ja Brahman, joille ihmiset vei kukkia ja muita lahjoja. Saatiin Noemin kanssa hindujen siunaus, ja ihan miellään tälle reissulle otetaan ihan mikä vaan siunaus vastaan.





Pyhän äärellä. Temppelissä käynnin jälkeen ruokitaan pyhää lehmää, niin johan on henkiasiat kohdallaan :)

Sunnuntaina päästiin kokemaan ehkä koko Mumbaiajan ikimuistoisin kokemus, Dharavi -slummi. Useimmille paikka on tuttu Slummien miljonääri -leffasta. Aasian toiseksi suurin slummi jatkui aina vaan silmän kantamattomiin, väkeä aivan hulluna. Käytiin slummissa vierailulla Gufranin siskon kotona. Siskon perhe teki meille ruokaa ja istuttiin kaikki pikkulapsia ja isoäitiä myöten lattialla piirissä syömässä. Ihana ja lämmin ruokahetki! 
 
Yleensä slummikodeissa on yksi huone, ja jos on onnekas, niin nurkassa olevan ämpärin sijaan kodissa on myös seinällinen vessa. Suihkuhommat hoidetaan kadulla sadevesiämpäristä, jos on sattunut satamaan. 

Slummialue oli tosi lämminhenkinen, ei yhtään pelottava kokemus. Hengenlähtö oli lähellä vain kerran, kun kaduilla kävellessämme meille yhtäkkiä tarjottiin jotain mehua muistuttavaa juomaa, ja Gufran sanoi, että juokaa vaan, ihan turvallista on. No, me kippistettiin kuolemalle ja ripulille, ja juotiin. Hyvää oli ja vielä ei oo ainakaan niin sanotusti perästä kuulunut.


 



Saippuakuplia

 



Viimeisenä päivänä käytiin läheisellä juna-asemalla, Viktoria Terminuksella, jonka voi myöskin bongata slummien miljonääri -leffasta. Aikamisen huge!


Victoria Terminus yöllä

Ei hätää äiti, en ottanut tatuointia. Vaikka sen olisi tältä tädiltä saanut 25 sentillä.


Tänä aamuna saavuttiin Goalle. Matkustettiin tänne 17 tuntia sellasella yöbussilla, jossa oli siis istuinten sijaan kahdessa kerroksessa makuupaikat. Nukuttiin Noemin kanssa sellasella metrin levyisellä sängyllä yhdessä, tiivis tunnelma mutta hyvin mahduttiin. Eikä meitä edes ryöstetty!



Tällä huristeltiin yli 500 kilometriä Intian rannikkoa pitkin.

Vihdoin perillä, it's Goa time baby!


Oli kyllä enkelit mukana ja Krisnan kädet pelissä, kun satuin tapaamaan nää ihanat ihmiset tällä matkalla. Mietin yöllä bussin sängyllä makoillen, avonaisesta ikkunasta tähtitaivasta katsellen, Intian tuulien sekoittaessa mun tukkaa, että oon kyllä onnellinen.


♥ Minski, Mumbai sydämessä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti