Elämä raiteillaan

Sadekausi on päässyt jo muutamana päivänä näyttämään niin sanotusti mistä kana pissii. Kun täällä sataa, niin se ei ole mitään kevyttä aamukastetta, vaan kunnolla saavista niskaan. 

Sadekausimallisto

Enimmäkseen kuitenkin aurinko hellii. No okei, polttaa ja laittaa hien lentämään. Mun olkapäät muistuttaa nykyään seepraa, en ymmärrä miten vielä kuukauden jälkeenkin voi joka päivä paahtua erilaiset rajat.

Maaperä huutaa jo sadetta.

Viikonloppuna alkoi Pchum Ben, 15 päiväinen buddhalainen juhla. Näiden reilun kahden viikon ajan ihmiset menevät aamuisin neljän ja kuuden välillä luostareihin, pagodoihin, viemään hengille ruokaa ja lahjoja sekä rukoilemaan temppeleihin munkkien kanssa. Munkit vastaanottavat näitä uhrilahjoja, sillä uskotaan että heidän kauttaan ne välittyvät kuolleille, "aaveille". 

Juhlan tarkoituksena on sovittaa kuolleiden sukulaisten syntejä aina seitsemän sukupolvea taaksepäin. Uskotaan, että kuolleita sieluja, "aaveita", on neljää eri tyyppiä. Näistä vain yksi, Pakrakteaktopak Chivi, voi vastaanottaa munkkien välityksellä uhrilahjoja, kuten ruokaa. Omaisten tuomat lahjukset, syntien sovitukset, auttavat aaveita pääsemään lopulta tälle tasolle.

Pchum Benin ajan jokaisen pagodan ämyreistä kaikuu munkkien lukemana pyhiä tekstejä ja lauluja vuorokauden ympäri. Meidän hotellilta katsottuna kahden kilometrin säteellä on seitsemän pagodaa, joten hiljaisuudessa ei tarvitse elää. Mutta on se hienoakin. Oikeasti on tosi taianomaista herätä aamulla ensimmäisten auringonsäteiden pilkottaessa horisontissa, kun kaupungin hiljaisuuden katkaisee ainoastaan kaunis buddhalainen sävel.

Kambodzalaisista 97 % on buddhalaisia, joten uskonnon piirteet ovat vahva osa kulttuuria. Buddhalaisuuden perustana on usko reinkarnaatioon, jälleensyntymiseen. Ihmiset uskovat siis karmaan ja pyrkivät siksi elämään mahdollisimman hyveellisesti. Antamista pidetään tärkeänä; se mitä meillä pidetään hyväntekeväisyytenä on täällä arkea. Kaikkien olentojen hyvän kohtelun uskotaan tuovan hyvää karmaa. Sitä paitsi kulkukoira saattaa olla oma edesmennyt mummo, ei sitä sovi potkia. 

Toisaalta esimerkiksi vammaisuus nähdään edellisen elämän synnin ilmentymänä, huonon karman seurauksena. Näin ollen ajatellaan, etteivät vammaiset ansaitse empatiaa tai apua, mikä näkyy vammaisten välinpitämättömänä kohteluna. Pohdittiin myös lihansyönnin ristiriitaisuutta, eikö silloinkin lautasella voi olla isoisä? Vai tuoko kenties jonkun olennon syöminen sen sielun lähemmäs itseä? Vai onko niin, että sielu siirtyy kuollessa jo eteenpäin, joten lautasella oleva pihvi on vain sieluton pihvi? Toisaalta se pihvieläinhän oli elossa täysin sielukkaana ennen lautaselle päätymistä. Hmmmmm..

Ihmiset kiertävät suitsukkeiden ja uhrilahjojen kanssa ympäri pagodaa,
pysähtyen välillä rukoilemaan tai jättämään lahjoja erilaisten pyhien patsaiden kohdille.

Käsittämättömän huono kuvanlaatu johtuu hämäryydestä,
mutta ehkäpä tästä silti saa käsityksen rukoushetkestä luostarissa. 

Kävimme testaamassa myös Battambangin kuuluisan nähtävyyden, bambujunan. Juna on resiinan tapainen bambusta tehty vaunu. Junat kulkevat yhtä raidetta pitkin läheiseen kylään ja takaisin. Vastaantuleva liikenne ohitetaan nostamalla vaunu sivuun raiteilta. Vaunuissa on käsikäyttöinen moottori, ja heti alkumetreillä ilmeni, että aikamoista vauhtia niillä päästellään! Hurjaa menoa bambulaverilla keikkuen, ei puhettakaan istuimista tai kaiteista, saati kypärästä tai turvavöistä. Huh!

Kuvassa yksi bambujuna. Ei muuta kun bambupedille kyytiin ja menoksi!

Tälläisen viidakon läpi huristeltiin

Ihan kun Lintsillä! Kauhee hepuli, mutta ei saa happea kun vastaantuleva ilmavirta on niin kova. 

Eikä suuta kannattais muutenkaan avata kun kaiken maailman sirkat ja sudenkorennot lentää sisään.

Mitäs muita kuulumisia pitikään kertoa.. Puikoilla syöminen sujuu jo lähes kuin ammattilaiselta, ja jos ei sujuisi niin nälkähän se olisi. Kielenopiskelu etenee, aiemmin saatoin vastata kyytiä tarjonneelle tuktuk-kuskille ei kiitoksen sijaan huomenta, mutta nyt en enää huutele kaduilla ihan mitä sattuu. Olen myös saanut ekan buddhalaismunkkikaverin, mikä on aika hauskaa!

♥ Minski, buddhalaisuuden äärellä