Pesänrakennusta

Saavuin Battambangiin viime keskiviikkona. Phnom Penhin jälkeen kaupunki tuntuu raikkaalta, hallittavan kokoiselta ja vihreämmältä paikalta. Liikennekin on rauhallisempaa, en enää läheskään joka päivä meinaa kuolla.

Battambang on Kambodzan toisiksi suurin kaupunki, joskaan laajalle levittäytyneen kaupungin yli miljoonan hengen asukasmäärä ei näyttäydy ydinkeskustan pikkukaupungin olemuksessa. Kaupungista löytyy kaikkea ostoskeskuksista luostareihin ja leffateattereista kuntosaleihin. Silti ihan keskustan tuntumassa saattaa olla lehmiä laiduntamassa joen varrella. Kaupunki on erityisesti reppureissaajien suosiossa, enkä ihmettele. Kadulla seisoskellessa voi askeltakaan ottamatta nähdä muinaisia temppeleitä, länkkärikahviloita, khmer-katukeittiöitä ja aerobic-puistojumppaajia vieretysten sulassa sovussa. Uuden ja vanhan, itämaisen ja länsimaisen sekoitus ilman massaturismia on jotain mikä viehättää!

Uusi koti sijaitsee Coconut Housessa mun työkaverin, Elinan, alakerrassa. Mun hotellihuone on yksiö, jossa on oma keittiö ja kylppäri. Paras juttu on takapihan uima-allas! 

Työmatka on n. 15 minuuttia rauhallisesti kävellen, mutta vaikka kuinka rauhallisesti kävelee, niin toimistolle tultaessa ollaan niin hikisiä kuin oltaisi uimasta tulossa. Meidän eka aamurutiini toimistolla onkin "hikitanssi", jossa olennaisia liikkeitä on tuulettimen edessä pyöriminen ja semi-strippaus, jotta isoimmat hikijoet kuivuisi.

Meillä on Elinan kanssa mieletön suunnitteludraivi päällä. Näppäimistö laulaa, kun me kirjoitellaan kaikkia pläänejä ylös. Peruskoulut on täällä vielä jonkin aikaa lomalla, mikä tarkoittaa meille nimenomaan arvokasta suunnitteluaikaa, sekä isojen bossien tapaamisia. Meidän toiveena on myös päästä paikalliseen opettajankoulutuslaitokseen pitämään workshoppeja, saa nähdä kuinka tämä toteutuu. 

Työnteko maistuu tällä hetkellä mansikoilta. Oon niin elementissäni kun saan olla luova, suunnitella ja kehitellä. Tehdyllä työllä on suuri merkitys, tuntuu että teen jotain oikeasti tärkeää. Tunnen myös olevani vakaalla maaperällä, tiedän ja osaan työni, mutta samalla työpari nostaa mua koko ajan uudelle tasolle ja tunnen kehittyväni. Tosi voimaannuttava tunne!

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - joskus ei.

Ollaan myös alettu opiskelemaan kieltä, jotta normi arki sujuisi jossain vaiheessa khmeriksi ;)

Muutenkin elämä alkaa sujumaan. Enää ei ole joka hetki ihan järkyttävä koti-ikävä, vaan tuntuu että voin oikeasti viihtyä täällä. Ollaan löydetty kaikenlaista ihanaa vapaa-ajan puuhaa, mikä helpottaa sopeutumista tosi paljon ja tekee iloiseksi.

Here Be Dragons on lempparipaikka! Guesthouse/baari/ravintola on ihan mahtava hengailupaikka, jossa saa viettää aikaa muiden ulkomaalaisten kanssa. Täällä on joogaa, pubivisoja, leffailtoja, grillailua.. Vaikka viihdyn paikallisten kanssa tosi hyvin, on muiden ulkomaalaisten seura myös äärettömän tärkeää ja jopa terapeuttista. 

Ulkokuntosali, mahtavaa! Eka yritys tosin oli vähän huono. Mentiin jumppailemaan joskus 1 maissa päivällä, "kun ei ole muita liikkujia niin saadaan tehdä rauhassa". No saman tien kun koskin polttavan kuumaan rautaan, ymmärsin miksi paikalliset urheilee vasta auringon laskettua.. Aurinko tekee noi laitteet kiehuvan kuumaksi, ei olleet palorakkulat kaukana. Live n learn.

Maailman parasta tällä hetkellä on se, että mun rakas ystävä tulee käymään täällä muutaman viikon päästä. Se tekee mut niin onnelliseksi, jee! Sain viestin myös yhdeltä opiskelukaverilta, joka tulee Aasian reppureissullaan poikkeamaan tänne myöhemmin syksyllä, vitsi kuinka hauskaa!

Tässä kuvassa tiivistyy se, miksi mä rakastan matkustamista.
Tälläset yllättävät, hauskat kohtaamiset on yksi elämän suurimmista rikkauksista!

♥ Minski, uutta elämää rakennellen