Yllätysretkiä ja sammakonreisiä

Mainittiin meidän pomoille, että olisipa kiva päästä vierailemaan Siem Reapissa sijaitsevassa Wat Bo:n koulussa, josta on Suomeen saakka kuulunut kehuja. Seuraavaksi huomasimmekin jo pakkaavamme reppuja ja yllättävä extempore roadtrip Siem Reapiin alkoi. 

Sekalainen sakkimme saapui Siem Reapiin illalla. Vatsat kurnien lähdettiin saman tien kohti Night Marketia. Härregyyd mikä turistihelvetti seesteisen Battambangin jälkeen! Tottakai kaikessa on puolensa, täällä esimerkiksi varmasti tapaa muita reissutovereita ympäri maailmaa. En vaan yhtään syty tällaisiin turistirysiin, jossa jopa valokuvien ottamisesta peritään maksu. Olispa kovin erilainen mielikuva tästä maasta, jos asuttaisiin siellä. Toisaalta jos etsisi reppureissaajaseuraa ja hyvää bilemestaa, niin tässä olis mun ykkössuositus.

Yllättävää että eksyttiin tänne?

Seuraavana päivänä kierreltiin kaupunkia jalkaisin. Päällimmäiseksi fiilikseksi paikasta jäi turismi sekä aasialaisen ja länsimaalaisuuden sekoitus melkolailla kaikessa aina kaupungin ulkonäöstä ruokaan ja palveluihin.

Angkor Wat:ia päästiin tällä kertaa ihailemaan vain kaukoetäisyydeltä.

Pääsyy Siem Reapiin menoon oli vierailu Wat Bo:n alakoulussa. Koulun rehtori on muokannut tavallisesta 6000 oppilaan valtion koulusta todella toimivan ja modernin koululaitoksen. Rehtori on varsinainen visionääri, tienraivaaja. Muutos on vaatinut rehtorin uudenlaisten näkemyksien ja rohkeiden kokeilujen lisäksi tietysti paljon aikaa, mutta koulua katsellessa näkee heti, että se on ollut kaiken vaivan arvoista. Ajateltiin, että tutustuminen tällaiseen paikalliseen menestystarinaan voisi antaa vinkkejä myös meidän Dream School -projektiin ja sen onnistumiseen.

Meidät toivotettiin tervetulleiksi monilla koulun kuoron ja bändin esittämillä paikallisilla kipaleilla sekä tansseilla. Herra rehtori itse soittaa rumpuja!

Koulurakennukset ovat uudet ja ehjät, mikä on tosi harvinaista. Koulun opettajista ilmeisesti poikkeuksellisen moni on oikeasti ammattitaitoinen ja ylipäänsä koulun ilmapiiri vaikutti nopean vierailun aikana yhtenäiseltä ja ennen kaikkea tasa-arvioselta. Yksi vaikutuksen tehnyt uudistus olivat koulubussit, jotka paitsi tekevät oppilaiden koulumatkasta turvallisemman, myös säästävät vanhempien kuljetuksiin käyttämää aikaa, joka oli aiemmin ollut työnteosta pois. Koulubussi maksaa vanhemmille 7,5 $ kuukaudessa, kun he aiemmin käyttivät kuljetuksiin keskimäärin 15 $ kuussa.

Ekaluokkalaiset jonossa. Itsellä sujui varmasti ihan yhtä hyvin sillon 7-vuotiaana.

Aamulaulu kajahti melko kuuluvasti kuudentuhannen oppilaan keuhkoista

Kotimatkalla toimiston poijjat pysäyttivät auton keskelle riisipeltoja pienelle tienvarsikojulle. Kojussa myytiin perus matkasnackeja, kuten... KÄÄRMEITÄ JA TOUKKIA JA SAMMAKOITA JA HEINÄSIRKKOJA! Oltiin aiemmin uhottu, että jotain kreisiä maistetaan ja nyt oli sitten pakko. Valittiin pienin paha, eli heinäsirkat. Itseasiassa ne oli maultaan oikeasti tosi hyviä, just paistettuja ja hyvin maustettuja. Mutta se ajatus, että suussa on joku hyönteinen... Yäääääh vieläkin menee kylmät väreet. Heh, oon kyllä niin hienohelma etten kestä itseäni. Hyvää ravintoahan ne on, tosi hyvä proteiinin lähde ja helposti suoraan luonnosta saatavilla. 

Käärmekokki

Sammakkosoppaa

Vasemmalla ylimpänä (ISOJA!) hämähäkkejä, keskellä käärmeitä ja alimpana sammakoita.
Oikealla ylempänä heinäsirkkoja ja alhaalla jotain tipuja. Toukat jäi kuvasta pois, harmi.

Heinäsirkan syöminen herätti tunteita

Meidän isopomo oli pari viikkoa sitten Suomessa koulutusvierailulla ja palasi takaisin intoa ja ideoita puhkuen. Mahtavaa, että hän ymmärtää nyt vähän enemmän mistä me tullaan ja miksi tehdään kuten tehdään. Tuntuu, että hän jakaa nyt vielä enemmän meidän näkemyksiä ja tietää omasta kokemuksesta, että mistä me puhutaan ja miksi jotkut asiat esimerkiksi toimii paremmin jollakin tavalla.

Toimistohommien ohella ollaan pidetty pari kenttäpäivää, tutustuttu kouluun ja paikalliseen opettajankoulutuslaitokseen sekä käyty tapaamassa koulun komiteoita sekä pagodan ja yhteisön päälliköitä. Ollaan pidetty myös etätyöpäiviä kotona, jolloin ollaan askarreltu opetusmatskuja. 

Ei heti tule mieleen että tämä on koulu, mutta on se, toinen meidän kenttäkouluista.
Sanotaanko että melkonen työmaa tässä.

Hankkeen nimi on "Dream School"
ja kyllä sellainen tästä rakentuu jonakin päivänä!

Luokkahuone. Päivänvalo pilkistää seinälautojen välistä ja katossakin on kymmenen reikää.
Ilmanvaihto on siis ainakin kunnossa!

Nyt meikämimmi lähtee pakkailemaan rinkkaa, nimittäin huomenna lähden Vietnamiin. Hanoi, täältä tullaan!

♥ Minski, reissumielellä